Läheisriippuvuus

Moni ihminen voi kokea olevansa läheisriippuvainen, usein rakastuneena. Läheisriippuvuudella tarkoitetaan kuitenkin toiseen ihmiseen kohdistuvaa epätervettä riippuvuudentunnetta. Läheisriippuvaisena ihminen toimii muiden tarpeiden ja tahdon ohjaamana, joka vaikeuttaa omien tunteiden ja tarpeiden ilmaisemista.

Läheisriippuvuus altistaa usein myös hyväksikäytölle ihmissuhteissa ja työelämässä; esimerkiksi läheisriippuvaisella ihmisellä saattaa olla päihderiippuvainen puoliso. Alkujaan läheisriippuvaisuus käsitettiin alkoholistien puolisoiden ongelmaksi, mutta on myöhemmin osoittautunut laajemmaksi ilmiöksi.

Kiintymyssuhdeteoria

Kiintymyssuhdeteoria perustuu englantilaisen psykiatrin John Bowlbyn ajatuksiin ja tutkimuksiin1960-1970 luvulta. Kiintymyssuhdeteorian vaikutteita ovat psykoanalyysit ja eläinten käyttäytymiset. Näistä lähtökohdista Bowlbyn päätteli, että ihmislapsen varhaista kehitystä säätelee turvallisuuden tarve ja hakeutuminen vaarallisissa tilanteissa mahdollisimman lähelle turvaavaa aikuista.

Bowlbyn mukaan: kiintymyssuhdeteoria pyrkii käsitteellistämään ihmisen taipumusta muodostaa voimakkaita tunnesiteitä toisiin ihmisiin ja selittää niitä ahdistuksena, vihamielisyytenä, masentuneisuutena ja tunteiden eristämisenä, jotka aiheutuvat tahattomista erokokemuksista ja menetyksistä.

Kiintymyssuhdeteoria on luontainen ominaisuus ihmisessä ja yleisesti kädellisissä kehittynyt kiintymysjärjestelmä, jonka tarkoitus on suojata avutonta jälkeläistä ympäristön vaaroilta.

Yksilö tavallaan kyseenalaistaa jatkuvasti: onko kiintymyshahmo tarpeeksi lähellä? Tavallisesti lapsella on ensisijaisena kiintymyshahmona äiti (joskus myös isä): tärkeintä on kiintymyksen rakentumiseen tähtäävän käyttäytymisen omaksuminen. Lasten kiintymisen on todettu muodostuvan etenkin äidin reagoinnin luotettavuudesta ja ennusteista lapsen läheisyydentarpeisiin. Lapsi oppii luottamaan äidin rakkauteen ja samalla muodostuu perusturvallisuus, joka on varhaislapsuudessa tärkeä kehitystehtävä. Kiintymyssuhteen laatu vaikuttaa lapsen persoonalliseen kehitykseen.

Vanhempana kiintymyssuhdeteoriaa toiseen ihmiseen kohdistava on läheisriippuvainen. Tämä saattaa johtua lapsuudenaikaisesta traumatyyppisestä kokemuksesta, jolloin lapsen kiintymyssuhdeteorian tarpeet eivät ole täyttyneet.

Kiintymyssuhde on jaoteltu seuraavasti:

♥      turvallinen kiintymyssuhde

♥      turvaton kiintymyssuhde

♥      hajanainen kiintymyssuhde

♥      ristiriitainen kiintymyssuhde

♥      välttelevä kiintymyssuhde

Kiintymyssuhdeteoriasta on olemassa hyvää kirjallisuutta: Varhaiset ihmissuhteet ja niiden häiriintyminen: Kiintymyssuhdeteoria – teoria yksilön kiin(nit)tymisestä tärkeisiin toisiin ihmisiin, kiintymyssuhteen katkoksista ja merkityksestä kehitykselle. WSOY

Kiintymysvanhemmuus

Yhdysvaltalainen lastenlääkäri on hahmotellut kiintymyssuhdeteorian pohjalta käytännöllisen vanhemmuuden mallin; kiintymysvanhemmuuden. Kiintymysvanhemmuus perustuu kiintymyssuhdeteoriaan, jossa kunnioitetaan erityisesti läheisyyttä ja lapsen tarpeita.

Kiintymyssuhdeteorian mukaan varhain lapsuudessa kehittynyt vahva side muodostaa pohjan aikuisiän läheisille ihmissuhteille. Mikäli tällainen tunneside ei pääse kehittymään varhaislapsuudessa, riski kiintymyshäiriöön kasvaa. Kiintymyshäiriössä henkilö vetäytyy yhteyksistä muihin ihmisiin. Joskus kiintymyshäiriö voi ilmetä myös siten, että henkilö suhtautuu valikoimattomasti muihin ihmisiin, jopa tuntemattomiin, eikä tee tuttavallisuudelle eroa tuntemattomien ja tuttujen suhteen. Lapsena kehittynyt tapa, jolla selvitä ihmissuhteiden pettymyksistä kulkee mukana aikuisuuteen. Kiintymyshäiriölle tyypillisiä piirteitä ovat myös kehittyneempi käytös, yksin pärjääminen, turvattomuus ja pelot. Henkilö ei näe yhteyttä omien tekojensa ja niiden johdosta tapahtuneiden asioiden välillä. Usein kouluikäisenä tarvitaan enemmän aikuisen tukea erityisesti tunne-elämässä ja sosiaalisissa suhteissa. Heikon itsetunnon takia, henkilö voi kaivata ikätasoaan enemmän vakuuttelua hyvyydestään ja arvostuksen osoittamista, erityisesti aikuisilta. Joidenkin on vaikeaa uskoa olevansa hyviä tai kelpaavia ja he voivat tuntea yksinkertaisemmin voimakasta häpeää itsestään sekä tarkkailla muiden reaktioita itseään kohtaan. Yleensä tämä imenee erikoisilla tavoilla hakea huomiota ja elämänkulku on rikkonaista entisyyden ja nykyisyyden välillä.

Uusien aikuisten kanssa kiintymyshäiriöstä kärsivä lapsi on hurmaava ja hakee yhteyttä, jolloin uuden aikuisen on vaikeaa uskoa lapsen haasteellisuutta. Ajan kuluessa lapsella alkaa ilmetä kuitenkin rajattomuutta, kuten suuttumusta ja vihaa, vaikeuksia ylläpitää ystävyyssuhteita, valehtelua ja tarvetta kontrolloida ympäristöään ollen alati tilanteen tasalla. Käytös saattaa vaihdella rajusti koti ja koulumaailmojen välillä.

Kiintymysvanhemmuutta voidaan kuvata seuraavasti:

♥      Raskauteen, synnytykseen ja vanhemmuuteen valmistaudutaan hyvin.

♥      Lapsen tarpeisiin reagoidaan herkästi.

♥      Lasta syleillään paljon ja hellästi.

♥      Lapsen tarpeet toteutetaan samanarvoisina vuorokauden ympäri.

♥      Lasta hoidetaan rakkaudella.

♥      Kurinpito on positiivishenkistä.

♥      Lapsen ja perheenjäsenten omien tarpeiden tasapaino.

Curling-vanhemmat

Curling-vanhemmat nimitystä käytetään vanhemmista, jotka pyrkivät poistamaan kaikki esteet ja vaikeudet lastensa tieltä, palvellen heitä, täyttäen heidän kaikki toiveensa ja pyrkien varjelemaan heitä pettymyksiltä.

Käännetty vanhemmuus

Käännetyllä vanhemmuudella tarkoitetaan roolinvaihtotilannetta, jossa lapset osoittavat yleensä vanhemmille kuuluvina pidettyjä piirteitä; vastuuta, sopeutumista ja vakavuutta. Vanhemmat puolestaan osoittavat lapsille miellettyjä ominaisuuksia; vastuuttomuutta, normeja vastaan kapinointia ja vakavuuden puutetta.

Ei juoksutavalla väliä, kunhan päästään maaliin

N

iin, sitä helposti ajattelee, että kun on maalissa on maalissa, tavalla tai toisella on suoriutunut sinne, eikä keinoilla ole niin väliä. Kuitenkin ihmissuhteissa tällainen toiminta saa aikaan päinvastaisen reaktion. Maaliin ollaan päästy, mutta matkalla käytetyt keinot ovat olleet kyseenalaisia, vääriä, epäreiluja tai muuta sellaista, joka on saanut vähintään yhden jos toisenkin mielessä kuohuntaa aikaiseksi. Maalissa huomataan, että lopputulokseen tyytyväisiä osapuolia on hyvin vähän, jos ketään, ja lopputulokseen pääsemiseksi käytetyt tavat ovat yhtä miellyttäviä kuin lopputuloskin. Vaikka lopputulos olisi huono joka tapauksessa, siihen päätymiseen voi vaikuttaa eri tavoin.

Ihmissuhteissa tämä on kuin matematiikkaa: jos lopputulos on oikein, mutta laskukaava virheellinen, ei ole opittu oikeastaan mitään.

 

Älä polta siltoja takanasi

Joskus ihmiset ajattelevat, että sillä, miten toista kohtelee, ei ole merkitystä, koska ei tapaa tätä ihmistä enää. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, sillä mistä tiedät, miten voit olla aivan varma, että joskus vuosien tai vuosikymmenten jälkeen et tapaisi häntä jossain, sattumalta. Mitä sitten tällaisessa tilanteessa näkee takanaan; palaneen sillan vaiko edes köyden, jonka heittää vastapäiselle saarelle. Olisi aika hienoa, jos ihminen pystyisi kulkemaan niin, että takana oleville silloille ei vain ole tarvetta kääntyä, mutta niillä on aina ollut jokin hyvä merkitys, on autettu joku putoamasta jokeen. Se, että se silta olisi olemassa ja olisi mahdollisuus valita sen käytöstä.

Jos sitten tapaa ihmisen, jota ei uskonut enää näkevänsä, poltettu silta voi olla myös yksipuolinen: miten yhteiset asiat on lopetettu, sovussa vai pahoin mielin? Jos toinen osapuoli ei ole muistellut pahalla hänen siltansa voi olla osittain eheä, tai vastaavasti kaunaa kantaneen tai riidoin loppuneen suhteen jälkeen silta voi olla vain haparoitunut köysi.

Monet sanovat, etteivät halua katsoa elämässään taakse, vaan mennä eteenpäin. Tämä on hyvä sääntö elämisessä, mutta oppimiseen tarvitaan myös peilailua menneisyyteen. Jos ei ikinä katso taakseen ja näe virheitä, toistaa niitä loputtomiin.
Näin opimme toivottavasti päivä päivältä kohtelemaan toisiamme inhimillisemmin, jopa ikävissä tilanteissa.

 

Juhannus

J

uhannus on keskikesän ja valon juhla, jota vietetään kesäkuussa. Joissain pohjoismaissa ja Baltian maissa juhannus on ollut muinainen uskonnollinen juhla. Kristinuskon kirkkokunnat viettävät juhannusta Johannes Kastajan syntymäpäivänä, josta nimi juhannus tulee. Alun perin juhannusta vietettiin vuoden valoisimpana päivänä kesäpäivänseisauksen aikaan, josta katolinen kirkko siirsi juhlan vieton kesäkuun 24. päivään eli vietettäväksi puoli vuotta joulun jälkeen. Nykyään juhannusta juhlitaan 20.–26. päivien välisenä lauantaina.

Suomalaisen juhannuksen tunnusmerkkeinä voidaan pitää juhannussaunaa koivuvastoineen, juhannuskokkoa ja juhannustansseja. Monet grillaavat juhannusruokansa. Suomessa juhannus on virallinen liputuspäivä, jolloin saa liputtaa koko juhannusyön ajan eli niin sanotun yöttömän yön. Monet juhannusperinteet tulevat vanhasta ajasta, jotka nykyään ovat erilaisten ”juhannustaikojen” muodossa.

Suomessa juhannus tunnetaan yöttömänä yönä, sillä napapiirin pohjoisella puolella aurinko ei laske lainkaan kesäpäivänseisauksena. Juhannus on myös kirkollinen juhlapäivä ja liputuspäivä, joka poikkeaa muista liputuspäivistä liputusaikansa puolesta.

Suomessa juhannusta vietettiin alkujaan Ukon juhlana sadon ja hedelmällisyyden takaamiseksi.

Juhannuskokon poltto on osa juhannusjuhlan perinteitä.

Usein juhannuksena tehtiin taikoja, joilla pyrittiin turvaamaan tuleva sato ja naimaonni. Suomalaiseen juhannusperinteeseen kuului myös suursiivous ja portaiden, ovien sekä ikkunoiden pieliin oli tapana pystyttää juhannuskoivuja. Koivunoksista sidottiin myös tuoreita vihtoja ja talo sisältä koristeltiin kukkasin ja tuorein puunoksin.

Vuoden pisimpiä päiviä juhannusviikolla kutsuttiin pesäpäiviksi, sillä sen liikerata oli korkeimmalla kohdallaan, kunnes se alkaa jälleen laskea ja päivät lyhetä. Näiden pesäpäivien avaruudessa tapahtuva suunnanmuutos valoisuuteen koettiin taianomaiseksi tapahtumaksi, jolloin uskottiin pahojen henkien ja kummitusten nousevan esiin ja liikkuvan vapaana maan päällä. Juhannuksena ennustettiin monia asioita, kuten säätä, satovuotta, karjaonnea ja mahdollisia puolisoita.

Jo alussa juhannuksen viettoon kuuluivat meluaminen ja juopuminen. Niiden uskottiin karkottavan pahoja henkiä ja pitävän ne loitolla. Uskomusten mukaan, mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin, sitä parempi tuli sadosta. Pahoja henkiä karkotettiin myös polttamalla juhannuskokkoa. Tapa levisi maan itäisistä osista koko maahan 1900-luvulla.

Alun perin juhannusta vietettiin vuoden pisimpänä päivänä, mutta katolinen kirkko siirsi juhlapäivän kesäkuun 24. päivään, puoli vuotta joulusta Johannes Kastajan syntymäpäiväksi. Juhlan nimeksi vakiintui juhannus, joka oli nimen Johannes vanhempi muoto. Samalla kirkko antoi Euroopassa yleisesti vietetylle keskikesän juhlalle uskonnollisen merkityksensä.

Juhannussalko

Ahvenanmaalla ja muilla suomenruotsalaisilla rannikkoalueilla on pystytetty juhannuskoristesalkoja, jotka koristellaan lehdillä, kukilla ja värikkäillä nauhoilla. Lipputangon tapaiseen salkoon kiinnitetään poikkisuuntaisia puista. Juhannussalon alkuperäistä tarinaa on esitetty Hansa-kauppiaiden mukana Manner-Euroopasta tulleesta vappusalko-tavasta.

Juhannuskokko

Juhannuskokko on juhannusyönä poltettava kokkovalkea. Juhannustuli on vanha perinne ja keskieurooppalaiseen tavan mukaan tulien polttaminen on yhteydessä kevään juhlaan, josta juhannuskokko on saanut alkunsa. Alun perin juhannuskokkoa poltettiin pahojen henkien karkottamiseksi. 1900-luvun aikana juhannuskokon polttamisen tapa levisi itä- ja pohjoisosista sekä Karjalasta koko maahan. Edelleen Länsi-Suomessa ja pohjanmaalla on elävä perinne polttaa ennen juhannusta ja juhannuskokon sijasta helluntain helavalkeita ja pääsiäiskokkoja. Myös syksyllä on poltettu kekrin eli halloweenin aikaan kokkoja. Kekrin kokkoihin on kerätty usein pihamaan haravointijätteitä. Kokkojen on katsottu merkitsevän satoisuutta, karjamenestystä ja tuottamista sekä pahan torjuntaa.
Juhannuskokkoa poltetaan usein turvallisella ja näkyvällä paikalla esimerkiksi vesistön rannalla, kuten mökeillä. Monet viettävätkin juhannusta kesämökeillään. Mikäli maaperä on kuivaa, voidaan juhannuskokko rakentaa lautan päälle ja ankkuroida veteen. Perinteisin juhannuskokon polttopaikka onkin järvenranta.

Karjalassa on poltettu vierekkäin monia kokkotulia rannansuuntaisesti. Kokkotulista isointa ja keskeisimmällä paikalla olevaa on sanottu Ukko-kokoksi. Piikkimäinen, kapea ja korkea juhannuskokko eli tornikokko on tunnettu ainoastaan Karjalassa.

Muualla maissa juhannuskokkoon on saatettu kiinnittää kärrynpyörä, joka merkitsee vuodenkiertoa.

Juhannustaika

Juhannuksena on tehty runsaasti erilaisia juhannustaikoja ja ne ovat osa juhannuksenvieton kansanperinnettä. Useimmat olivat lemmentaikoja, joilla pyrittiin selvittämään tuleva puoliso tai ennustamaan muutoin tulevaisuutta. Juhannussaunassa tehtiin taikoja ja puhdistauduttiin kukkasin kosinnan kohteeksi. Lemmentaiat sopivat erityisesti juhannukseen, sillä sitä on pidetty myös hedelmällisyyden juhlana. Juhannuspäivänä ennustettiin monia asioita, kuten säätä, vuoden satoa, karjaonnea ja tulevaisuutta. Kaikkea outoa pidettiin ominaisena juhannusyölle. Aaveiden uskottiin vaeltavan ja aarnivalkeiden palavan.

Juhannustaikoja ja enteitä:

²  Katsoessaan kaivoon tai lampeen näkee tulevan puolison kuvastuksen.

²  Saniaisen uskottiin kukkivan vain juhannusyönä, joten kukka piti poimia talteen. Se oli poimijalleen taikavoima.

²  Juhannusyönä metsässä saattoi nähdä aarnivalkean. Se alla uskottiin olevan aarre.

²  Onnea rakkauteen toi kieriskely ilman vaatteita kasteisella niityllä juhannusyönä.

²  Kun juhannusaattoyöksi laittaa sitomattoman vihdan tyynyn alle, näkee unessa tulevan puolison sitovan sen.

²  Kun juoksee saunasta alasti juhannusyönä ruisvainon ojilla, niin yhdeksännessä ojassa sulhanen tulee vastaan.

²  Kun juhannusyönä kiertää kolmikulmaisen pellon kolmeen kertaan ilkosillaan, niin kolmannella kerralla tuleva puoliso tulee vastaan.

²  Tulevan puolisonsa näkee, kun menee juhannusyönä kosken keskellä olevalle kivelle istumaan alasti.

²  Jos juhannusyönä lakaisee makuuhuoneen lattian alastomana, niin sulhasen haamu tulee tervehtimään.

²  Juhannuskokon savu kääntyy sen suuntaan, joka menee pian naimisiin.

²  Kun juhannusyönä asettaa peilit vastakkain ja katsoo toiseen peiliin, näkee toisesta peilistä tulevan puolisonsa.

²  Kun juhannussaunan jälkeen heittää vihdan saunan katolle, niin siitä suunnasta, johon vihdan pää (puinen osa) osoittaa, tulee heittäjälle puoliso.

²  Juhannusaattona pitää juosta virsikirja kädessä seitsemän kertaa pihan suurimman kiven ympäri myötäpäivään. Kun palaa kivelle juhannusyönä, näkee tulevan puolisonsa.

²  Juhannusyönä niin monta kertaa kuin nainen kuulee käen kukkuvan, niin monta vuotta on sulhasen löytymiseen. Jos ei kuule käen kukkuvan, sulhanen tulee vielä samana vuonna.

²  Jos juhannusyönä kerää seitsemän erilaista kukkaa/yrttiä ja nukkuu kukat tyynyn alla, näkee unessa tulevan puolison.

Suomessa juhannusperinteinä on ollut juhannussauna, -koivut ja -salot. Monet viettävät juhannusta kesämökeillään ja nauttivat runsaasti alkoholijuomia. Kaupungeista menoa maalle on arvosteltu mediassa jo 1970-luvun alkupuolelta. Juhannuksena vilkas liikenne aiheuttaa kolareita ja tieliikenneonnettomuuksia sekä tilastot hukkuneista nousevat. Hukkumisen syiksi on esitetty runsasta alkoholinkäyttöä ja lämmintä ilmaa, sillä viileämpinä juhannuksina hukkumisonnettomuuksia on vähemmän.

Helsingin Seurasaaressa järjestetään edelleen perinteiset juhannusjuhlat. Juhannuksena on myös yleisötapahtumia, kuten konsertteja, joista suurimmaksi on muodostunut Himos Festival.
Juhannuksesta tuli virallinen liputuspäivä 1934. Juhannusta edeltävä perjantai on juhannusaatto. Se ei ole pyhäpäivä, mutta muodostunut monilla työpaikoilla vapaapäiväksi. Kaupat ovat juhannusaattona usein lyhennetysti auki. Nykyään juhannusta vietetään kesäkuun 20.-26. välisenä lauantaina, mutta aiemmin vuoteen 1954 asti juhannusta vietettiin viikonpäivästä riippumatta 24. kesäkuuta.

Ennen juhannuksena oli usein häitä, mutta nykyään ne ovat harvinaisempia. Talonpikakulttuurissa häät vietettiin satokauden lopussa syksyllä, mutta sitten ajankohdaksi yleistyi kesäkuu, sillä silloin maataloustöissä oli väliaika. Vasta 1900-luvulla kesähäät yleistyivät.

Juhannuksen yleinen kukka on juhannusruusu.

 

3 sanontaa

S

uomen kieli on pullollaan kirjavia ja kuvaavia sanontoja, joiden alkuperä on harmillisesti hämärän peitossa. Esimerkiksi sanontojen ”täynnä kun Turusen pyssy” tai ”levisi kuin Jokisen eväät” kanssa on helppoa nähdä sielunsa silmin alkuperäinen tilanne, josta sanonta on lähtenyt, kuten Turunen tussareineen ja Jokinen eväslaatikoineen. Näin on monien sanontojen kanssa, sillä usein sanonnoilla on oma esikuvansa.

Sanonnat ovat voineet lähteä hyvin pienestä piiristä, jossa yksi on heittänyt hyvää tilannehuumoria, joka on jäänyt elämään ja lähtenyt leviämään.

Joskus pienessä piirissä keksitty sanonta on voinut lähteä leviämään kirjoituksen tai tv-kuvauksen myötä. Ilmiö näkyy usein komediasarjoissa ja sarjakuvissa: Kummelit, Pasila ja Aku Ankka. Ajan kuluessa harva enää muistaa, mistä hyvä lohkaisu saikaan alkunsa.

Täynnä kuin Turusen pyssy

Sanonta "täynnä kuin Turusen pyssy" tarkoittaa jonkin esineen, paikan tai muun vastaavan olemista aivan täynnä tai jopa liiankin täynnä.

Sanonnan sanotaan perustuvan sodan aikaan vuoden 1708 tapahtumaan, kun Lieksasta Venäjän puolelle Tuulijärvelle tehdyllä ryöstöretkellä oli mukana eräs Turunen, joka tunki saamiaan saalisrahoja pyssynsä piippuun, eikä siten voinut paluumatkalla täydellä pyssyllään ampua rajalla kunnialaukauksia.

Levisi kuin Jokisen eväät

Tästä sen sijaan ei ole tarkempaa tietoa, mutta kaikesta päätellen Jokisella on ollut vaikeuksia pitää eväslaatikostaan kiinni. Monet kertovat, että Jokisen eväslaatikko olisi nimittäin pudonnut jostain, sillä hän työskenteli rakennustyömaalla.

Kreivin aikaan

Nykyäänkin käytössä oleva sanonta ”kreivin aikaan” tarkoittaa, että jotakin tapahtuu juuri sopivasti oikeaan aikaan.

Sanonta tarkoitti alkujaan Kreivi Pietari Brahen hallintokautta. Kreivi Brahe oli Suomen kenraalikuvernööri 1600-luvulla. Silloinen kreivin aika oli uudistuksien ja edistysten aikaa talouden ja sivistyksen osalla.

Mustasukkaisuus

T

unteena mustasukkaisuus yleensä tuo negatiivisia ajatuksia, turvattomuuden ja epävarmuuden tunteita. Mustasukkaisuus pohjautuu pelkoon, että omalla kumppanilla olisi suhde toiseen, joka haittaisi omaa suhdetta kumppaniin. Mustasukkaisuus käsitetään toiseen ihmiseen kohdistuvaksi omistuksenhaluisuudeksi. Mustasukkaisuus on kuitenkin eri asia kuin kateus.

Erityisesti herkillä ihmisillä mustasukkaisuus voi ilmetä helposti. Äärimmäinen mustasukkaisuus on sairaanloista ja rajoittaa häiritsevästi ja merkittävissä määrin kumppanin elämää. Määrätyllä tavalla mustasukkaisuutta voidaan kuitenkin pitää välittämisen merkkinä.

Monet ajattelevat, että joka ei ole mustasukkainen, ei rakasta. Tutkimuksia aiheesta on hyvin vähän, mutta mustasukkaisuutta tunteena hävetään ja omakohtaisesti sitä on vaikeaa käsitellä. Mustasukkaisuus on ihmisen alkukantainen tunne, jonka takia sitä ei usein haluta tunnustaa, vaikka se onkin normaali ja inhimillinen tunne.

Mustasukkaisuuden tunteeseen auttaa avoin keskustelu. Sen kokeminen on hyvin yksilöllinen asia, jonka ilmaisuun vaikuttaa muun muassa henkilön temperamenttisuus.

Mustasukkaisuus voidaan jakaa pääosin kahteen ryhmään: normaaliin ja sairaanloiseen mustasukkaisuuteen. Näiden kahden eroavaisuus tulee mustasukkaisuuden tunteen ilmaisemisen hallinnasta, muodoista ja tunteen voimakkuudesta suhteessa tapahtumiin. Normaalia ja tilanteeseen sopivaa mustasukkaisuutta on silloin, jos kumppani flirttailee avoimesti tai on uskoton. Sairaanloista mustasukkaisuutta on silloin, kun toisen käyttäytyminen ei ole missään suhteessa siihen, mitä toinen kokee. Tällöin tyypillisesti ilmenee aiheetonta syyttelyä ja epäilyksiä, eikä mustasukkainen syyttelijä ota vastuuta tunteestaan tai koe syyllisyyttä kohtuuttomasta käyttäytymisestään, sillä hän näkee toisen tuottavan hänelle mielipahaa tekemällä mustasukkaiseksi.

Mustasukkaisuus voi olla tilannekohtaista tai jatkuvaa.

Jatkuva mustasukkaisuus on enemmänkin mustasukkaisen oman tunne-elämän säätelyä kuin suhteen asioihin liittyvää. Mustasukkainen osapuoli haluaa tällä säätelyllä sitoa toisen lähelleen, ettei itse kärsisi eroahdistuksia. Eroahdistusten syyt voivat olla jo varhaisessa lapsuudessa, kuten tarpeessa korvata oman vanhemman tuottamat syvät pettymykset, joihin toivoo eheyttävää ja täydellistä rakkautta kumppanilta. Jatkuva ja sairaanloinen mustasukkaisuus rasittaa suhdetta ja voi muuttua jopa väkivaltaiseksi.
Tilannekohtainen normaali mustasukkaisuus voi tukea suhdetta ja rakentaa sitä, riippuen tulkinnasta. Toiset eivät siedä normaaliakaan mustasukkaisuutta kun toiset kaipaavat sitä välittämisen merkiksi.

Mustasukkaisuus voi olla tilanteiden seuraus. Tällaisen seuraus voi tapahtua tilanteessa, jossa toinen toivoo enemmän yhdessä vietettyä aikaa ja läheisyyttä, joka voi muodostua vaatimukseksi ja kumppanin motiivien epäilykseksi. Usein mustasukkainen osapuoli ruokkii toisen vetäytymistä omalla käytöksellään. Tästä seuraa, että toisen painostuksesta toinen vetäytyy entisestään ja toinen painostaa jälleen enemmän. Lopulta molemmat osapuolet edistävät ainoastaan kielteisessä vuorovaikutuksessa pysymistä. Molemmille muodostuu voimakkaita tunteita. Kun mustasukkainen ei hallitse tunteitaan, tilanteen ratkaiseminen voi olla hankalaa. Mustasukkainen osapuoli ei kuitenkaan tahallaan kiusaa toista, vaan kokee, ettei toinen välitä. Vetäytyvä osapuoli ei oikein ehdi saada omia tunteitaan selväksi, kun puolustautuu toisen epäilyjä ja painostusta vastaan. Tilanteen ratkaisemiseksi mustasukkaisen osapuolen tulee tiedostaa omat tunteensa ja ottaa niistä ja käyttäytymisestään vastuuta sekä antaa toiselle tilaa. Myös vetäytyvä osapuoli voi ilmaista selkeämmin toisen merkityksestä itselle, jolloin painostamista ei tarvita.

Puhuminen voi auttaa asioiden selvittämisessä. Usein hyöty tulee siitä, että tilanteesta puhutaan avoimesti ja pyritään ymmärtämään toistensa tunteita ja tarpeita paremmin. Puhuminen ratkoo myös mahdollisia väärinkäsityksiä. Mustasukkaisuuden tunnustaminen ja siitä avoimesti puhuminen kumppanille olisi ensisijaisen tärkeää. Avoin keskustelu syyttelemisen ja toisen menojen vahtimisen sijaan mahdollistaa mustasukkaisuuden kohteena olevan tunteiden kertomisen, sillä hän saattaa olla imarreltu mustasukkaisuudesta, eikä ole hylkäämässä kumppaniaan, vaikka onkin omia menoja. Syyttely ja epäily eivät mahdollista tämänkaltaisten tunteiden kertomista.

Mustasukkaisen silmätikkuna oleminen ja kaiken häntä uhkaavan karsiminen omasta elämästä ei usein auta mustasukkaisuuden vähenemiseen vaan vahvistaa toisen hylätyksi tulemisen pelkoa. Silloin omat tekemiset viestivät mustasukkaisen näkökulmasta vaaraa suhteelle. Toisen oloa voi helpottaa rauhoittavasti ja viettämällä aikaa jonkun muun asian sijaan, jolloin hän kokee olevansa tärkeä. Tosin sairaanloinen mustasukkaisuus jatkaa epäilyään, sillä tietää, ettei rakkautta saa vaatimalla ja jos sen vaatimalla saa, se ei tunnu miltään.

Myös niin sanotusti yhteiselo-suhteessa voi ilmetä mustasukkaisuutta ja ahdistusta. Suhteen alussa ollaan oltu ”yhtä puuta”, mutta pitkittyessään siitä tulee symbioosisuhde ongelmineen. Yhteiselon suhteessa kumppanin itsenäistyminen saa toisen hätääntymään ja epäilemään. Silloin itsenäistyvän osapuolen on tärkeää välittää jopa korostetusti, ettei ole lähdössä suhteesta, vaikka hakeekin tilaa ympärilleen ja arvostaa toista yksilönä.

Mustasukkaisuustilanteessa tarvitaan ymmärrystä, sillä mustasukkaisuus on suojautumistunne. Siinä voidaan pohjimmiltaan havaita perustunteita, haavoittuvuutta, pelkoa, surua ja yksinäisyydentunnetta. Niiden ilmaisemisen avulla voidaan rakentaa läheisyyttä ja helpottaa näitä tuntemuksia. Purkamalla suojautumistunne epäilyksiksi ja syytöksiksi ei saavuteta läheisyyttä, sillä mustasukkaisuuden tunne vain vahvistuu ja kumppani karkotetaan omalla epäilevällä käytöksellä.

Asiasta keskusteleminen selvittää tilannetta parhaiten. Keskustelussa olisi pyrittävä puhumaan mustasukkaisuuden aiheuttamista loukanneista asioista, yksinäisyydestä, epävarmuudesta ja riittämättömyyden tunteista puolin ja toisin syyttämättä kumpaakaan. Myös mustasukkaisuuden kohteena olevan tulisi kertoa omista perustunteistaan ja siitä, millaisia tunteita mustasukkaisuus on herättänyt.

Mustasukkaisuus imaisee kauniin tarkoituksensa väärin keinoin. Sen takana on läheisyyden ja rakkauden mahdollisuus, jotka eivät pääse esiin epäilyiden takia. Tunteiden aito kohtaaminen mahdollistaa läheisyyden, josta mustasukkainen pohjimmiltaan haaveilee.

Usein parisuhteessa saa olla tietynlaista mustasukkaisuutta, joka voi joskus jopa olla muistuttava merkki kumppanin tunteista ja välittämisestä.

Kun mustasukkaisuus tuntuu ahdistavalta ja hallitsee elämää se on sairaanloista. Silloin mustasukkaisuudesta tulee jatkuvaa, sisällä vellovaa pahaa oloa ja kahlitsevuutta pienissä hetkissä esiintyvyyden sijaan. Sairaanloinen mustasukkaisuus rajoittaa kumppanin elämää ja sitä hallitsevat tunteet hajottavat suhdetta.
Mustasukkainen kumppani ei uskalla kertoa kumppanilleen tuntemuksistaan peläten tämän reaktiota. Puhumattomuus vahvistaa epävarmuuden tunteita ja mustasukkaisen mustaa mieltä. Ahdistunut ja pelokas mielikuvitus saa aikaan epäilyjä, joille ei ole mitään selityksiä.
Mustasukkaisen ja kietoutuneen suhteen vuorovaikutus voi muuttua äärimmäisen kontrolloiduksi ja varovaiseksi. Tällöin suhde tuntuu raskaalta, eikä tuo voimia ja iloa elämään.

Sairaanloisesta mustasukkaisuudesta kärsivä suhde on haastavaa, mutta mahdollista parantaa. Se tarkoittaa käytännössä mustasukkaisen itsetunnon parantamista sekä kontrollin ja vallanhalun hillitsemistä. Suhde olisi toimiva, kun luottaa kumppaniinsa niin kauan, kunnes toisin todistetaan. Usein mustasukkaisuuteen liittyy luottamuspulaa aiheesta tai aiheetta.

Joskus mustasukkaisuuden kanssa tarvitaan apua ulkopuolelta, jotta löytää uuden tavan suhtautua kumppaniin. Mustasukkaisuuden taustalla ovat usein pettymykset ihmissuhteissa ja uskottomat aikaisemmat ihmissuhteet. Sen takana voi olla selvittämättömiä ongelmia, jotka heijastuvat omaan elämään ja suhteeseen. Joskus ongelmien selvittäminen voi vaatia aloittamista täysin alusta, mutta se voi parhaimmillaan tuoda mukanaan suhteeseen täyden muutoksen parempaan.

Jos itse kärsii mustasukkaisuudesta, olisi hyvä katsoa omaa elämää ulkopuolisen silmin ja kysellä itseltään neuvoja, joita antaisi ystävilleen vastaavassa tilanteessa.

Jos oma kumppani kärsii mustasukkaisuudesta, olisi hyvä miettiä elämäänsä rehellisesti, ottaa itselleen aikaa ja tilaa.
Mustasukkaisuus on parisuhteen yhteinen ongelma, sillä se vaikuttaa molempiin osapuoliin. Sitä voidaan kuitenkin hoitaa yhdessä.

Liiallinen mustasukkaisuus ei ole rakkautta. Toisen tekemisten ja menemisten vahtaaminen tuhoaa suhteen, kuten täysi välinpitämättömyyskin. Mustasukkaisuus voidaankin ajatella välinpitämättömyyden ääripääksi.

Ihmisen perustarve on olla rakastettu ja hyväksytty. Jos tarve jää täyttymättä, koetaan hylätyksi ja torjutuksi tulemisen tunteita. Hylätty ja petetty ei halua kokea vastaavaa surua uudestaan ja ryhtyy siksi takertumaan läheisiinsä. Mustasukkaisuuden syy on hylätyksi tulemisen pelko.

Mustasukkaisuus vaikuttaa moniin ihmissuhteisiin. Mustasukkaisuus karkottaa ahdistavalla käyttäytymisellä yhä kauemmas ja kääntyy lopulta itseään vastaan.

Pieni tilannekohtainen mustasukkaisuus on normaalia ja sitä varmaan tuntee jokainen ihminen jossain vaiheessa elämäänsä. Eikä mustasukkaisuus rajoitu ainoastaan puolisoiden välille, vaan sitä saatetaan tuntea myös muista ihmissuhteista. Vanhemmat voivat tuntea kilpailua lastensa rakkaudesta ja samoin lapset vanhempiensa huomiosta. Myös ystävistä voi tuntea mustasukkaisuutta jos läheinen ystävä tapaa uuden tuttavuuden. Työelämässä mustasukkaisuus voi ilmetä itsensä vertailuna muihin.

Mustasukkaisuuden syyt ovat syvällä ihmisen mielen sisällä. Usein taustalla on heikko itsetunto, joka tulee lapsuuden kohtelusta ja tapahtumista. Mustasukkaisuudesta on mahdollista päästä eroon, sillä jo mustasukkaisuuden tiedostaminen on muutos parempaan.  Sairaanloisen mustasukkaisuuden kanssa suositellaan kokeilemaan terapiaa vapautuakseen elämää hallitsevasta mustasukkaisuuden tunteesta. Mustasukkainen ihminen menettää usein sen, mitä kaipaa kaikkein eniten. Mustasukkainen käytös aiheuttaa surua ja ahdistusta siitä kärsivälle ja lähipiirille, eikä tällaisessa suhteessa kukaan voi hyvin.

Normaalia mustasukkaisuutta on luonnollista tuntea. Parisuhde ilman minkäänlaista mustasukkaisuutta on harvinainen ja se voi muuttua tylsäksi sekä välinpitämättömäksi. Usein suhteeseen kuuluu normaali ja ohimenevä mustasukkaisuuden tunne, joka muistuttaa toisen tärkeydestä ja viehättävyydestä. Normaali mustasukkaisuus ei aiheuta voimakkaita tunnereaktioita ja on hyväksi lukeutuva asia elämässä.

Seuraavat merkit kuvaavat nimenomaan normaalia mustasukkaisuutta.

 

♥     Tieto kumppanin aiemmista kumppaneista aiheuttaa epämääräistä levottomuutta tai pahaa mieltä.

♥     Kumppanin puheita aiemmista suhteista on epämukavaa kuunnella.

♥     Kumppanin katsoessa kuvia existään ja tavatessaan heitä tulee levoton olo.

♥     Tarve puhua ystävän kanssa kumppanin aiemmista suhteista.

♥     Kateus ja levottomuus nousevat pintaan kumppanin antaessa aikaansa muille.

♥     Kumppanin kiinnostus hyvännäköisiä naisia tai miehiä kohtaan ja sen kommentoiminen tekee olon turvattomaksi ja levottomaksi.

♥     Kumppanin ollessa muualla tekisi mieli varmistaa hänen olinpaikkansa.

♥     Vastakkaisen sukupuolen kehut kumppanille tekevät levottomaksi.

♥     Epämukava olo, jos kumppani juttelee juhlissa muiden kanssa ja näyttää unohtaneen olemassaolosi.

Näitä tunteita kokee myös sairaanloisen mustasukkaiset ihmiset, mutta suurimpana erona on, että normaali mustasukkaisuus on tunne, kuten levottomuus tai ahdistus ja sairaanloinen mustasukkaisuus aiheuttaa voimakkaamman tunnereaktion, joka voi ilmetä myös fyysisin keinoin.

Mustasukkaisuus ilmenee eri tavoin. Se on epämiellyttävä ja kielteinen tunne, joka liittyy tärkeään ihmiseen tai kolmanteen osapuoleen. Usein mustasukkaisuuden aktivoi kokemus, että tärkeä ihminen rikkoo suhteen rajoja tai pelko sen tekemisestä. Yleisesti mustasukkaisuus liitetään parisuhteeseen, mutta sitä voi kokea myös ystävistä, vanhemmista...

Mustasukkaisuus on mieltä raastava tunne, joka peilautuu myös ajatuksiin ja käyttäytymiseen. Usein siihen liittyy epäilyä, arvailua ja päättelyä, joka voi ilmetä kumppanin viestin lukemisena, tavaroiden penkomisena tai syyttävänä kuulusteluna.

Mustasukkaisuudesta on tehty monia tutkimuksia, joiden mukaan miehet tuntevat mustasukkaisuutta, kun he kokevat riittämättömyyttä tai uhkaa itsetunnolleen ja naiset puolestaan erityisesti silloin, kun he kokevat olevansa riippuvaisia kyseisestä ihmissuhteesta. Miesten yleisin reaktio mustasukkaisuuteen on viha ja naisilla masennus.

Mustasukkaisuus ei aina ole samanlaista, sillä sitä voi kokea monenlaisissa tilanteissa ja monenlaisissa ihmissuhteissa. Tämän takia se voidaan jakaa eri tyyppeihin:

£  Omistava mustasukkaisuus

¤  Tulee ilmi tilanteissa, joissa oma ”omistusoikeus” koetaan uhatuksi.

¤  Voi ilmetä myös, jos kumppani käyttäytyy liian itsenäisesti.

¤  Esimerkki-ilmaus: ”Pidä näppisi erossa hänestä!”

£  Poissulkeva mustasukkaisuus

¤  Syntyy tunteesta, että jää tärkeän ihmisen kokemusmaailman ulkopuolelle.

¤  Ilmenee tilanteissa, joissa kuulee kumppanin yksityisasian ystävältä joltakulta muulta kuin häneltä itseltään.

¤  Esimerkki-ilmaus: ”Haluaisin olla osana elämääsi.”

 

£  Kilpaileva mustasukkaisuus

¤  Liittyy tilanteisiin, jossa oma itsensä koetaan heikommaksi tai huonommaksi kuin kolmas osapuoli.

¤  Esiintyy usein kyvyttömyyden tunteita ja pelkoa tulla epäedullisesti vertailluksi.

¤  Esimerkki-ilmaus: ”Miten hän voi olla parempi kuin minä?”

 

£  Egoistinen mustasukkaisuus

¤  Ilmenee pelon tunteena muiden ajatuksista, jos käy ilmi, että kumppani olisi pettänyt.

¤  Ilmenee vaikeutena ottaa kumppanin toiveet ja tarpeet huomioon, sillä kokee oman tapansa toimia olevan ainoa oikea.

¤  Pelkää kumppanin tekemisten häpäisevän.

¤  Esimerkki-ilmaus: ”Minua ei kohdella näin.”

 

£  Pelokas mustasukkaisuus

¤  On reaktio yksinäisyyden ja hylkäämisen uhkaan.

¤  Liittyy kokemus tai tunne, että kumppani jättää.

¤  Esimerkki-ilmaus: ”Älä jätä minua.”

Mustasukkaisuuden tunteminen on hyvin yksilöllistä. Mikä toiselle on vain hauskaa voi kumppanissa herättää mustasukkaisuutta. Sen kokeminen ja ilmaiseminen on sidoksissa tilanteeseen ja sen tulkintoihin.

Myös suhteessa yhteisesti sovitut säännöt voivat ulkopuolisen silmin aiheuttaa mustasukkaisuutta. Näin suhteen laatu (kuten avoin suhde) voi olla suurelle osalle ihmisistä epämiellyttävä ajatus.

Mustasukkaisuus kertoo myös suhteen tärkeydestä, sillä merkityksettömään suhteeseen ei kuulu mustasukkaisuutta vaan välinpitämättömyyttä. Mustasukkaisuuteen liittyy myös arvio siitä, kuinka todennäköinen uhka on. Todennäköisyysarvion voi tehdä myös yksilön aiemman käyttäytymisen ja tapojen perusteella, esimerkiksi uskottomasta kumppanista. Tähän riskiarviointiin vaikuttaa myös omat ominaisuudet, sillä heikolla itsetunnolla on omaan luottavaisuuteen.

 

HAASTE

* Oletko mustasukkainen?

* Oletko ikinä ajatellut, että et ole oikeutettu mustasukkaisuuteesi?

* Kuinka suhtaudut mustasukkaisuuteen? Miten yrität auttaa mustasukkaista osapuolta? 

 

Omia pohdintoja

 

Itse olen mustasukkaista tyyppiä, mutta tiedän oikeuteni. Kun tosissani välitän toisesta ihmisestä, en halua muiden tulevan suhteemme väliin. Toisen aika ei ole vain minulle, mutta sen voi jakaa kumppanin ja kavereiden kanssa porukalla. Joskus mustasukkaisuuden tunteen herätessä tiedän, ettei siihen pitäisi olla mitään epäilyttävää syytä ja tyynnyttelen tunteitani järjen äänellä. Oikeutus mustasukkaisuuteen tulee osittain sitoutumisen myötä, mutta jos ei yhteisiä rajoitteita ole, ei voi olla vaatimuksia niiden noudattamiseen ja epäilyyn.

Loveenlankeaminen

Loveenlankeaminen on vanha sana ja tarkoittaa suomalaisessa kansanperinteessä tietäjän vaipumista loveen, joka käsitettiin vainajalaksi. Tutkijat ovat arvelleet loveenlankeamisen tarkoittaneen hurmos- eli transsitilaa.

 

Perinteissä noidat ovat käyttäneet hurmostilaan päästäkseen paastoamista, musiikkia ja erilaisia yrttejä. Loveenlankeamisen alussa tapahtui hermokouristuksia johtaen tajuttomuuteen. Tässä tilassa henkilön sielun uskottiin poistuvan ruumiista tuonpuoleiseen, missä henget asettuivat langenneeseen ja saneluttivat tahtonsa.

 

Nykyään puhekielessä loveenlankeamiselle on muodostunut rakastumista tarkoittava merkitys johdannaisena englanninkielen sanasta Love.

 

Itsetunto

I

tsetunto on omanarvontuntemista ja itsensä kunnioittamista. Itsetunto ei ole suorassa suhteessa menestykseen vaan on oman itsensä hyväksymistä ja omiin mahdollisuuksiin uskomista.

Ihmisen minäkäsitys voidaan jakaa kolmeen osaan:

1)   Todelliseen minäkäsitykseen: Kuvaa ihmisen käsitystä itsestään.

2)   Ihanneminäkäsitykseen: Kuvaa sitä, millainen ihminen haluaisi olla.

3)   Ulkopuoliseen minäkäsitykseen: Kuvaa ihmisen käsitystä siitä, millaisena muut häntä pitävät.

Hyvä itse tarkoittaa myönteistä todellisuudentajua omista mahdollisuuksista ja rajoitteista. Se on myönteinen ja totuudenmukainen arvio itsestä. Hyvä itsetunto ei tarkoita kuitenkaan itsensä näkemistä liian hyvässä asemassa tai muiden yläpuolella. Terve ja hyvä itsetunto kehittyy lapsuuden ja nuoruuden kasvukokemusten ja –ympäristön pohjalta. Sitä voi myöhemmin vahvistaa ja kehittää. Usein itsetunto vaihtelee erilaiseksi eri elämäntilanteiden mukaan. Hyvä itsetunto tuottaa vahvan oman kuvan siten, että haasteiden ja puutteiden havaitseminen ja kokeminen ei tuhoa itseluottamusta eikä tuota selviytymätöntä ahdistusta. Omat hyvät ominaisuudet ovat heikkouksia tärkeämpiä. Haasteiden myöntäminen ei tarkoita kuitenkaan omaa huonon tai toisia loukkaavan käytöksen oikeuttamista. Hyvän itsetunnon omaava ei selittele tai vetoa klassiseen lauseeseen ”minä vain olen tällainen, enkä voi sille mitään”. Totuudenmukaiseen ja hyvään itsensä arvostamiseen liittyy pyrkimys kehittyä ja tehdä asiat hyvin.

Itsetunto voi olla heikko, jolloin se altistaa ongelmille tai vahva, jolloin selviää helpommin takaiskuista.

Heikko tai selvästi heikentynyt itsetunto on yhteydessä usein mielen häiriötiloihin, kuten pitkäaikaiseen masennukseen, ahdistuneisuuteen, paniikkihäiriöihin ja ulospäin suuntautuneisuuden pelkoon, sillä se on usein niiden syy tai seuraus.

Ihminen kokee tekemisensä ja olemisensa oman itsetuntonsa kautta. Itsetunto on terveellä ja hyvällä pohjalla silloin, kun on riittävä itselleen, eikä aseta itseään toisten ihmisten ylä- tai alapuolelle.

Yleisiä käsityksiä vastoin hyvän itsetunnon omaava kuuntelee myös toisten mielipiteet eikä ole aina ryhmän keskipiste. Hyvän itsetunnon omaava ei koe tarvetta olla mitään erityistä, vaan on itse se, joka antaa itselleen arvon. Heikompi itsetuntoinen pohtii muiden ajatuksia omista tekemisistään ja olemistaan sekä syyllistää itseään muiden virheistä.

Hyvällä itsetunnolla varustetun ei tarvitse esiintyä, mutta ottaa rohkeasti paikkansa. Hyvä itsetuntoinen ihminen on oma itsensä, kertoen mielipiteensä huomioiden samalla muut. Tämä tarkoittaa vastavuoroisuutta ja vuorovaikutusta. Heikommalla itsetunnolla mukana oleva saattaa jäädä odottamaan ikään kuin kutsua istuutua tai paikan tarjousta.

Itsetunto ja sen puutteellisuudet selittyy suurelta osin lapsuudesta. Lapsena itsetunto alkaa vahvistua sellaisenaan rakastettuna olemisen kokemuksella. Aikuisena ihminen on voinut suotuisissa oloissa saada riittävän hyvän itsetunnon ja on omillaan. Aikuinen määrittelee itse oman arvonsa, eivät muut.

Lapselle vapaa kasvatus ei takaa hyvää itsetuntoa eikä anna mahdollisuutta omaksua toivottua käyttäytymistä. Turha kehuminen ei tue hyvää itsetuntoa, sillä jo lapsena on tärkeää oppia jakamaan, sietämään pettymyksiä ja huomioimaan muita.

Lapsuudesta saatu heikko itseluottamus ei ole kuitenkaan elinikäinen ja lopullinen tuomio, sillä itsetunto kasvaa koko elinajan. Lapsuuden ja nuoruuden puutteet itsetunnossa on oma kehitysprojekti, joka pitää saattaa vähitellen loppuun. Itsetunto kohenee hyvien kokemusten kautta, mutta apuna voidaan käyttää vertaistukea tai terapiaa, sillä vuorovaikutuksellisissa suhteissa voi jakaa ilot ja huolet yhdessä. Joskus terapia voi olla tarpeen, eikä siitä ainakaan haittaa ole. Perustaltaan kunnossa oleva itsetunto kuten hyväkin eivät ole ikuisia, sillä elämä on jatkuvaa itsensä kehittämistä ja vuorovaikutusta muiden kanssa.

Itsetunto on kuitenkin ominaisuutena muuttuva ja kehittyvä. Itsetunto ja oma toiminta ovat kaksisuuntaisessa yhteydessä toisiinsa. Itsetunto tai sen puute vaikuttaa toimintaan ja ratkaisuihin. Ihmisen oma toiminta ja sen seuraukset puolestaan vaikuttavat itsetuntoon. Näin hyvä tai heikko itsetunto vahvistaa itseään. Hyvä itsetunto usein auttaa näkemään omia kykyjä ja mahdollisuuksia ja heikko itsetunto puolestaan kaventaa mahdollisuuksia. Heikko itsetunto voi näyttäytyä myös omien osaamisten näyttämisen (pätemisen) tarpeena ja johtaa sen suoriutumisen aiheuttamaan stressiin sekä kasvattaa sitä.

Itsetunto on persoonallisuuden ominaisuus. Siltikään arvoa tai onnistumista ei voi mitata sen mukaan. Hyvä itsetunto helpottaa elämää, mutta heikko itsetunto ei kuitenkaan tarkoita epäonnistumista elämässä. Heikon itsetunnon kanssa voi pärjätä ja sitä voi parantaa.

Itsetunto on ajatuksia itsestään ja itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on. Itsetunnon vahvistaminen alkaa itsensä arvostamisesta. Hyvän itsetunnon tunnusmerkkejä ovat:

²  tunne, että on hyvä monissa asioissa

²  luottamus itseensä

²  itsensä arvostaminen

²  omien ominaisuuksien arvostaminen

²  oman elämän kokeminen ainutkertaisena ja tärkeänä

²  kyky arvostaa muita

²  yhteisöllinen joustavuus ja sopeutuvuus

²  itsenäisyys oman elämän hallinnassa

²  riippumattomuus muiden mielipiteistä

²  kyky sietää epäonnistumista ja pyttymystä

²  totuudenmukaisuus itseään kohtaan 

HAASTE

* Vertailetko itseäsi muihin?

* Arvostatko itseäsi?

* Mietitkö usein, mitä muut sinusta ajattelevat?

* Kykenetkö myöntämään olleesi väärässä?

* Vähätteletkö tekemisiäsi?

* Hyväksytkö itsesi sellaisena kuin olet, myös puutteinesi?